Sinä olet niin kuin silloinkin

Hei.

Kirjoitan nyt meistä.

Tuntuu päällisin puolin siltä, että olisin hyväksynyt tämän jo kokonaan.

Toisinaan en oikein jaksaisi ajatella yhtään sinua. Asioita on pyöritelty nyt muutama vuosi niin paljon ja syvältä että tuntuu jotenkin turhauttavalta vaan keskustella sinusta lisää ja lisää.
Tuntuu siltä, että vaikka minä jaksaisin niin kukaan muu ei jaksa. Siksi minäkään en jaksa. Mielessäni on jo valmiiksi ajatus siitä ettei kukaan oikeasti jaksa.

Lisäksi sinä teet minulle vähän semmoisen olon aina kun me nähdään, että odotukseni ja ajatukseni omasta hyvyydestäni putoaisi alemmaksi.
En tietenkään tarkoita, että sinä jotenkin pahemmin madaltaisit minun itsetuntoani. Ehkä se johtuu siitä, että ne hetket sinun luonasi silloin kun olet juonut on ollu niitä hetkiä, jolloin en ole ollut itselleni yhtään mitään, en tiiä.

Minulla on sinusta niin monenlaisia ajatuksia.
Harmittaa, että muistan niin paljon kaikkea huonoa kun olet ollut humalassa, mutta vain yhden hyvän muiston jossa me olemme vielä läheisiä.
Se yksi muisto on kuitenkin minulle tosi tärkeä, se on merkki siitä että me olemme olleet joskus kokonainen perhe ja että olen joskus pystynyt olemaan sinun lähelläsi vaikka olinkin alle seitsemän.

Muistan kuinka olin kiemurrellut sinun ja äitin sänkyyn. Meillä oli se hauska tapa nimittää toisiamme. Muistan kun me olimme siinä kaikki.

Muistatko sinä?
Muistatko sinä minusta mitään hyvää?
Olenko minä pohjimmiltani sinulle vielä se sama pieni viisi vuotias tyttö?
En oikein pysty ajattelemaan että olisin sama ihminen vieläkin.
Tai että sinä olisit.

Aina sinä valitset toiset. Tuntuu tietyllä tavalla hyödyttömältä olla sinun kanssasi. Tuntuu, että vaikka sinä ehkä haluaisitkin olla minun kanssani, joku sinussa aina haluaa pois minun luotani. Tiedän, etten osaa olla sinun kanssasi normaalisti, tiedän olevani raukka ja säälittävä ja hyväksikäyttäjä, mutta minä yritän parhaani.
Minä yritän joka kerta ajatella sinusta hyvää ja lempeästi mutta se ei ole niin helppoa!
Et sinä voi ajatella että minä olisin jotenkin kauhean halukas läheisyyteen, meillä ei ole semmoista suhdetta ja on ollut jo liian pitkään myöhäistä tehdä tälle enää mitään. Jos haluat helpottaa minun oloani yhtään, niin anna minulle tilaa. Ihan kirjaimellisesti.

Oli tilanne mikä tahansa, oltiin me lapset seitsemän tai kaksitoista tai viisitoista, minusta tuntuu että me ollaan aina yksin sinun kanssasi.

Oli hauskaa, miten pari kuukautta sitten minun tullessa sinun luoksesi yöksi sanoit, että minun pitäisi olla takaisin sinun luonasi viimeistään yhdeksältä illalla (ettei sinun tarvitsisi olla huolissasi, hahaha) Sinä olet meistä se, josta ollaan huolissaan. Joka soittaa minulle iltaisin ollessani kavereilla että onko minulla sinun avaimiasi kun olet itse ne hukannut.
Sinä olet se, joka sekoilee minulle puhelimessa kuinka rakas muka olen ja kuinka pidät minusta huolta. Tajuatko, että minä haluaisin olla se joka soittaa sinulle hukkaan menneistä avaimista? Tai se jolla on huonot ja epäkäytännölliset ideat? Joka häpäisee sinut lapsellisella käytöksellä julkisesti?
Minä haluan olla se, minä en halua olla aikuisempi sinun kanssasi.
Minä en halua tuntea syyllisyyttä siitä että valehtelen sinulle yömyöhään ettei minulla ole sinun avaimiasi mukana ettet vaan tulisi hakemaan niitä kännissä taksilla minun kaverieni edestä!
Ja minä en vittu halua olla se, joka pilaa kavereiden illan tulemalla niin surulliseksi kun soitat kännissä! Minä en halua kuulla enää IKINÄ sinun takiasi minun kaverieni sanovan että tunnelma latistui. En ikinä.

Minä haluaisin että sinä rakastaisit minua oikealla tavalla, ei liian läheisesti eikä liian kaukaisesti. Haluaisin että rakastaisit minua sopivasti, sen verran että kysyisit minulta mitä kuuluu ja mitä olen tehnyt. Sen verran että pyytäisit minua sinun luoksesi joskus, vaikka kerran kuukaudessa ja että tulisit minun rippijuhliini kutsumatta.
Sinä olet minun isäni kaikesta huolimatta. Aina.

Et sinä voi korvata enää mitään, et edes rahalla (vaikka usein tätä puolta sinussa käytänkin hyväkseni) tai muutoksella käyttäytymisessäsi. Kaikki on jo tapahtunut ja sinä et koskaan pääse eroon alkoholista.

Mutta älä lupaa minulle mitään jos et niitä lupauksiasi voi kuitenkaan pitää.
Ole meidän lasten puolella, älä aina muiden.
Älä syytä äitiä tai ketään muuta sinun omista tekemistä virheistäsi.
Ota vastuu, sinä olet aikuinen.

Muista ne hetket kun me olimme vielä ehjä perhe ja että minä olen sinun tyttäresi.
Ihan oikeasti, minä olen sinun tyttäresi ja käyttäydyin sen mukasesti silloin kauan sitten.

Anteeksi, etten osaa olla enää semmoinen.
Minusta tuntuu pahalta, että me ollaan tietyllä tavalla käännytty sua vastaan kaikki omilla tavoillamme, mutta ehkä se on joku meidän yritys suojella itseämme siltä että satutat kun olet humalassa.

Anteeksi kaikesta mitä olisin voinut tehdä toisin, minä rakastan sinua kaikesta huolimatta.
Anteeksi, että kasvoin sinusta irti.
Anna anteeksi.