Yritys herätä jo hereillä ollessa on osoittautunut aivan liian vaikeaksi mulle.
Kaikki asiat muuttuu päivä päivältä inhottavammaksi ja raivostuttavammaksi.
Sanoessani jotain ääneen oon silloin jo päättänyt mitä aion tehdä seuraavaksi. Yritän pitää pahoja ajatuksia sisällä jotta en toteuttaisi niitä.
Tekisi mieli tehdä jonkun ihmisen elämästä pelkkää helvettiä. Tekisi mieli tehdä se niin ettei kukaan aavistaisi sen pahan olleen minä, vaan niin että saisin ihmisten välille mahdollisimman paljon riitoja ja syyttelyä ja muuta rasitetta.
Oon huomannut että en kykene tuomaan iloa yhdenkään ihmisen elämään. En tiedä onko kyseessä sama tyhjä kohta, jonka itsekin tunnen itsessäni. Enkö riitä sen tyhjän kohdan takia? Mikä se kohta on ja mitä multa puuttuu?
Haluaisin kovasti olla omissa oloissani mutta toisaalta kaipaan ihmisiä. Mikään ei näytä riittävän mulle.
En ymmärrä, mitä kaikkea mun pitäisi vielä muuttaa että olisin tyytyväinen. Toisaalta oon niin tyytyväinen tämän hetken elämäntilanteeseeni, toisaalta en kestä sitä. Asiat ovat mustavalkoisia, kuitenkin hyviä ja pahoja asioita vuorotellen.
Haluaisin vaikuttaa vahvojen ihmisten tunteisiin. Haluaisin satuttaa sellaista ihmistä, en halua olla itse satutettu.
Toivon että aika menisi nopeampaa, että olisin jo uuden projektin sisällä.
Silloin ei ole aikaa ajatella ihmissuhteita tai omia tunteitaan tai muita ajatuksia. On aikaa vain tehdä, stressata ja juosta paikasta toiseen.
Se on minun juttuni. Kaudet, jolloin isoa asiaa johon panostaa ei ole, ovat ympäri pyörintää ja ajan tuhlausta. Saatan tekemisen puutteessa vaikka vain kotonakin pysähtyä seisomaan paikoilleni kauaksi aikaa.
En osaa tämmöistä.
Mua suututtaa. Alan elämään itseäni varten nyt, kunhan oppisin tekemään niin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyl opit, uskon niin.
VastaaPoista