Radikaalina muutoksena on tullut ettei mua kosketa enää millään tavalla ihmissuhteet, joista saisin jotain fyysistä irti. Ennen niin läheisyysriippuvaisena ihmisenä mietin toimintani monesti sen kautta, miten saisin "uhreiltani" mahdollisimman paljon läheisyyttä tai kivoja sanoja. Nyt kummatkaan niistä eivät hetkauta millään tavalla. Tietenkin on mukava kuulla positiivista palautetta jostain asiasta, mitä on tehnyt.
Tavoitteenani on lisäksi kesään mennessä saada kiinteytettyä kehoa ja nostettua kuntoa. Homma on lähtenyt kiitettävästi käyntiin, olen löytänyt jostain sen kauan kadoksissa olleen liikkumisen ilon.
Uusi vuosi alkaa siis hyvin kunnianhimoisissa merkeissä, mutta tunnepuolella lyö yhtä tyhjää.
Keväällä saan siirron yksityiselle terapeutille, joka on tosi hyvä juttu. Tunnen kuitenkin syyllisyyttä, sillä äiti joutuu maksamaan siitä aika paljon.
Tiedän, että tällä kertaa kehoni kestää tämän kaiken pyörityksen.
Nyt olen huolissani ainoastaan mielestä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti