Aika on kulunut, oon kasvanu taas vähäsen ja vuosi vaihtuu jälleen yhden eteen päin. Blogin kirjoittelu on jääny aivan totaalisesti, mutta ajatuksia suhisee päässä yhtä paljon kuin aina ennenkin.
Viime vuoteen verrattuna oon vihdoin oppinu katsomaan asioita enemmän läpi sormien. Laitan ne omiin mittakaavoihinsa ja pudottelen ne omaan lokeroonsa omaan tärkeysjärjestykseeni. Pelkäsin paljon tasapainoa, mutta tänään se tuntuu ihan hyvältä. Tasapainoa on jatkunut ihanan kauan, vaikka jotkut päivät ovatkin kamalia ja toiset jänniä ja tapahtumarikkaita. Mulla on niin paljon hienoja asioita, että on vaikeaa jäädä völläilemään vanhoihin ikäviin juttuihin. On totta, että välillä pelottavia muistoja ja masokistisia ajatuksia ryöpsähtää mieleen, mutta en anna niiden häiritä.
Tärkeintä on tiedostaminen. Monet sanovat, että tiedostaminen on vasta ensimmäinen pieni askel muutoksen teossa, mutta minusta tiedostamalla ollaan päästy jo yli puolen välin. Hetki kun tiedostat väärän toiminnan esimerkiksi ihmissuhteissasi, tulet tietoiseksi mahdollisuuksista mitä voit tässä tilanteessa tehdä. Vaikka aluksi toimintasi jatkuisi samanlaisena mitä se on aina ennenkin ollut, turvallisena ja tuttuna, tajuat kuitenkin toisen mahdollisuuden arvon. Kun jäät alakynteen ja kiistät arvon itseltäsi ja omilta tarpeiltasi, tiedostamalla ongelmasi tapa toimiasi alkaa ärsyttää. Tiedät tekeväsi väärin. Ennen pitkää ärsyke käy niin suureksi, että muovaat toimintaasi tässä tilanteessa parempaan suuntaan.
Minä tiedostan. En kaikkea, mutta paljon kuitenkin. Terapian ja psykologilla käymisen ansiosta olen tiedostanut kamalasti, ja olen muuttunut ja kasvanut kamalasti. Lähdin liikkeelle asenteella, että olen viallinen ja kamala ihminen. Nyt olen kuitenkin vihdoin ja viimein ymmärtänyt, että joissain tilanteissa on inhimillistä käyttäytyä ja ajatella niin kuin minä ajattelin. Ja sitten aloin tehdä muutoksia elämässäni. Aloitin pienestä ja siirryin hitaasti suurempiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti